etusivulle etusivulle
etusivulle haku yhteystiedot

Kaislat, heinät ja olki

Kaisla

Kaislatöihin parasta materiaalia on merenrantojen suolaisen veden järvikaisla, mutta oikein käsiteltynä makean veden kaisla käy yhtä hyvin. Kaisla sopii hyvin kudontaan, sillä sen varsi on hyvin kevyt lukuisten pienten ilmakanavien johdosta. Pituutta varrelle voi kertyä jopa kolme metriä. Kaislaa voi käyttää lähinnä kolmella eri valmistustavalla: palmikoimalla, kutomalla ja punomalla. Yhteen ommelluista kaislapalmikoista voidaan valmistaa esim. mattoja, laukkuja ja ruukunsuojuksia. Kudottavaksi kaisla sopii mattojen lisäksi esim. pöytäliinoihin, seinätekstiileihin, rullaverhoihin ja jopa kirjan kansiin. Punonta on ehkä käytetyin tekniikka kaislatöissä. Punomalla kaislasta valmistetaan mm. koreja (Kuva 66 kt), rasioita, erilaisia alustoja ja laukkuja.

Sopivin aika nyhtää järvikaislaa on juhannuksesta heinäkuun alkupuolen kukintaa asti. Tällöin se irtoaa kaikkein helpoimmin ja on sitkeintä. Nyhdetyt kaislat kootaan esim. lyhteiksi, joita kuivatetaan ulkona 4 - 5 päivää suojassa sateelta. Lyhteiden käsittely suolalla (1 rkl/lyhde) parantaa värin säilymistä. Tämän jälkeen lyhteet puretaan ja kaislat kuivataan täysin kuiviksi, minkä jälkeen ne kootaan uudelleen lyhteiksi säilytystä varten. Kuivatut kaislat on säilytettävä ehdottoman kuivassa paikassa, jotta ne eivät homehtuisi. Koska kuiva materiaali ei kestä käsittelyä, ennen kutomista kaislat on kostutettava esim. suihkuttamalla ne kylmällä vedellä ja antamalla sitten kostua pyyhkeen sisällä muutamia tunteja.

Heinät

Heinistä parhaita koristetarkoituksiin ovat mm. kastikat, lauhat, tesmat, röllit, sorsimot, sarat, räpelöt, helmikät ja hajuheinät. Heinäkasvien keruuta voi tehdä pitkin kesää, sillä eri kehitysasteella olevat kasvit röyhyineen näyttävät erilaisilta ja erivärisiltä kudonnaisissa. Jotta siemenet eivät varisisi kudottaessa, heinät on kuitenkin kerättävä viimeistään tähkän tai röyhyn avautumisvaiheessa. Heinät voi käyttää kudonnaisiin joko tuoreena tai kuivattuna. Heinät sopivat myös erilaisiin kuivakukka-asetelmiin. Tähän tarkoitukseen kuivatus on paras tehdä esim. lattialla alustan päällä. Jos haluaa heiniin kaarevat varret, ne voi kuivata maljakossa.

Olki ja ruo´ot

Olkitöihin käyvät kaikki viljalajit, mutta pitkäkortinen ruis on niistä suosituin. Himmeleitä varten ruis tulisi korjata sirpillä aikaisessa vaiheessa kesäkuun lopun ja heinäkuun aikana, jolloin korret ovat vielä vihreitä ja kestäviä. Kuivaessaan ne vaalenevat kullankeltaisiksi. Korret niputetaan ja kuivataan sateelta suojassa; suuremmat olkimäärät on hyvä kuivata kylmäilmakuivurissa. Olkitöitä myyntiin tekevät haluavat olkensa yleensä puhdistettuina ja lajiteltuina, millaisena kotimaista olkea ei juurikaan saa. Olkea voidaan käyttää paitsi himmeleissä myös esim. liinojen, seinätekstiilien ja mattojen kutomiseen. Viljojen oljet voi kutoa myös tähkineen. Punomalla oljesta voi valmistaa mm. monenlaisia astioita. Oljet sopivat myös erilaisiin kransseihin ja kimppuihin. Käsi- ja taideteollisuusliiton projektilla Kultakorsi on tavoitteena lisätä kotimaisen oljen käyttöä erilaisissa tuotteissa.

Olkea vastaavia materiaaleja löytyy myös luonnosta. Esimerkiksi ruokohelpi korvaa olkea, sillä se on käsityömateriaalina olkea kestävämpää. Se sopii käsitöiden lisäksi myös mm. poltettavaksi lämmön lähteenä, rehuksi, kuivikkeeksi ja sellun raaka-aineeksi. Myös nurmilauhaa ja järvikaislaa voidaan käyttää oljen tapaan. Järviruokoa on perinteisesti käytetty kudottujen ja punottujen mattojen materiaalina.

Esimerkkejä alan projekteista

Kaislapoppanoiden kudonta 1997 (Pomo)
Jämsän seudun Vesuri-ryhmä ry
Leena Toivakka / Jämsän seudun 4H-yhdistys
p. 014 - 715 023
- 4H-yhdistys kokeili luonnosta saatavan kaislamateriaalin keruu-, kuivatus- ja kudontamenetelmiä. Tuotettujen kaislapoppanoiden myyntitulot kattoivat kaikki projektin kustannukset.

Kaislaprojekti 1999
Kronoby folkhögskola
Torgarevägen 4, 68500 Kronoby
p. 06 - 823 1500
Projektin johtaja Boris Asplund
- Projektissa on tarkoitus antaa opiskelijoille mahdollisuus tuottaa luonnon materiaaleista sekä tavanomaisia että uutta muotoilua edustavia käsitöitä. Yhteyksiä otetaan sekä koti- että ulkomaisiin tahoihin.

Tartu oljenkorteen 1999-2000
Evijärven kunta
Susanna Anttikoski
PL 17, 62501 EVIJÄRVI
040 - 528 9825, 06 - 769 9335
oljenkorsi.projekti@evijarvi.fi
Tavoitteena oli kouluttaa maaseudulle käsityöalan ammattilaisia, jotka ovat erikoistuneet luonnonmateriaalien hyödyntämiseen eri menetelmin.

Kultakorsi 1998 - 2000
Käsi- ja taideteollisuusliitto
- Olkitöiden esilletuominen ja suosion lisääminen.

Kuinka ennen?

Olkikattoja on käytetty 1800-luvun lopulla rakennusten katteena ja edellisellä vuosisadalla myös seinäeristeenä kananlantaan sekoitettuna. Myös ruo´osta saatiin kestäviä kattoja. Ruokoa on niitetty saaristossa ns. ruokoruuhista. Kuivatuksen jälkeen ruo´ot on käytetty paitsi kattoihin myös patjojen ja tyynyjen täytteeksi sekä eläinten talvirehuksi. Varsista tehtiin himmeleitä ja lankapuolia.
Pohjanlahden rannikkopaikkakunnilla järvikaisla kasvaa runsaana jokien suistoissa, ja raaka-aineen helppo saatavuus onkin vaikuttanut merkittävästi kaislatuotannon syntymiseen alueella. Kaislaa on käytetty punontatöihin erityisesti Kruunupyyssä, missä sillä on ollut laajaa taloudellista merkitystä jo 1700-luvun lopulta lähtien. Tärkein kaislasta valmistettu tuote oli kaislamatto, joka valmistettiin joko kutomalla tai palmikoimalla. Sota-aikana ja sen jälkeen kaislasta tuli nahan korvike, josta valmistettiin mattojen lisäksi tossuja ja kenkien irtopohjallisia sekä laukkuja ja ruukunsuojuksia. Puuvillalangan huonon saatavuuden vuoksi kudotut matot tehtiin paperiloimeen. Sota-aikaan korjuun aloittaminen oli tarkkaan säädelty: Kruunupyyn alueella nyhtämisen sai aloittaa heinäkuun 12. päivänä keskiyöllä.

 
Copyright © 2005 Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry